Kukkaskimppusilla tervehdin teitä taas!
Tuo vaaleenpunainen leinikki, miten se onkaan niin ihana. Ihan ku oisin ihastunut kukkien väreissä vaaleanpunaisen eri sävyihin. Ja tuo vahakukka kans tuossa, vaaleanpunertavana. Njam.=)
Aavistuksen erilaisena versiona.
Tässä pikkasen korkeampana.
Pitihän mun tehdä vieheharjoituskin. Saisi tehdäkin useampia, että sujuis niin rutiinilla.
Ja käsikorua kans halusin kokeilla. Tekniikasta ei ollut oikee hölynpölyä edes, mutta tulipahan jonkulainen.
Tässä kevätkimpussa leinikkiä, neilikkaa, valkoista vahakukkaa. Leinikit on myös mun tämän kevään ihastuksia.=)
Ja arvatkaa harmittaako nyt näin keväällä, kohta lumien sulaessa, että syksyllä ei tullut laitettua yhtikäs yhtään kukkasipulia maahan. Ja kun niitä ei ole edes ennestään olemassa. Noh, luulen, että saan maistella teidän sipulikuvia jahka ne ovat sitten kukassa. Mutta tämän vuoden syksyllä asia täytyy korjata!
Noh, odotellaan nyt nuo lumet pois ensteks. Jotkut taitavat jo saada nauttia siitä, että lumet ovat jo sulaneet?!
4 kommenttia:
Onko se näin pikkupoikien myötä ruvennu tuntumaan, että pitää saada tehdä välillä vaaleanpunaista! Vaikka onhan se tietenkin kevätvärikin. Nättejä kieltämättä nuo leinikit.
Tosi sulosia kukkia!
Onneksi marketit myy valmiita sipulikukkaruukkuja, niin saat terasiille niitä :). Eipä niistä aina tiedä, nouseeko sipulit keväällä vaikka kuinka ois syksyllä istuttanut. Myyrät vie ja routa nostaa pinnalle. Jännitystä riittää siis. Ainahan jokunen nousee...ja ihania ovat.
mä joskus istutin yhden kodin pihaan ison pussillisen krookuksia ja yksikään ei noussut! mitähän tein väärin? :) ihania kimppuja!! tuo keltainen leinikki on kyllä pirteä!
Voi ihanuus kun on kauniita kimppuja. Noista sipulikukista sen verran et narsisseja kun laittaa niin ne kyllä nousee maasta ja kukkivat jopa nurmikossa. On kokemusta. Ja leviävät joka vuosi.
Lähetä kommentti